Romusi on aarteeni.

Viikonlopun romujahdissa tuli kuin tulikin jonkinasteinen saldo, vaikka kirpputorit eivät tarjonneetkaan hirveästi löytöjä tuolla maaseudun uumenissa. Ja vaikka kuvien aarteet eivät kulkeutuneetkaan matkaan mukaan, niistä voi nauttia ihan näin talvisen kuvallisessa muodossa... Toisen romu on toisen aarre.

Vaikka ruoste raiskaa ja koit turmelevat niin ihanat vanhat peltiset esineet eivät moisesta menetä ihanuuksiaan. Au contraire! Ämpärit, leivosvuoat, maitotonkat ja purkit sekä purnukat saavat taas ripauksen tarinaa itseensä kun aika ja sää pukevat nuo romuksi luokiteltavat esineet hellään ruostehuntuun...

Suomen maalaismaisemista puuttuu ripaus romantiikka heinäseipäiden poistuttua käytöstä. Valkoiset traktorin munat kun eivät ole niin kovin idyllisiä saatika kauniita... Mutta onneksi heinäseipäät eivät ole vielä kuolleet sukupuuttoon. Enää on keksittävä miten tuosta pinosta saisi itselleen muutaman!

Ruustinna toivotteleekin lukijoilleen hyvää alkavaa viikkoa ja onnea romuetsintään.